Maaliskuu lopuillaan, talvi alkaa tehdä keväisiä tepposia: paiskoo lumipyryäkän ja sitten taas täydeltä terältä aurinkoa. Tänään Samuraikin ulkoili ensimmäisen kerran aitauksessa, tosin vain pieniä pyrähdyksiä. Pakkasta kuitenkin jokunen aste ja melko tuulista.

Muuten elämä mallillaan, Samuraista alkaa tulla iso poika. Laitetaanpas joku kuvakin tänne.

 

tässä odotellaan kiihkeästi muikkujen kiehumista, Molla ja Veeti Samurain kavereina.

 

Olen ihan unohtanut koko blogini, anteeksi!

Meillä on ollut tapahtumia paljon, sekä hyvää että ikävää.

Hyvä asia on se, että saimme perheeseen uuden jäsenen: Samurai Momoiro Prahasta saapui luoksemme 16.1. Hän on Suomen ensimmäinen II ryhmän burmilla, väri on red silver shaded. kiitos kasvattajilla Klára ja Alena Opartnja! Samurai tuli kummitätiensä Jaanan ja Millan kanssa ollen erinomaisen reipas matkustaja.

Samurai kotiutui hyvin, on kaveri kaikkien kanssa ja erittäin ehtivä ja itsepäinen poika, siis aivan ihana.

Näyttelyihin osallistumme todennäköisesti Porin esittelyyn 20.3 ja Turussa 16.4 sitten ensimmäinen arvostelunäyttely. Todennäköisesti sitten näyttelemmekin vasta avoimessa luokassa, johon Samurai siirtyy kesäkuun 21. pv. Isrokkiin siis ei vielä päästä avoimeen.

Kevään suunnitelmiin kuuluu sitten Turun näyttelyn jälkeen yrittää vauvoja, milloin sitten Samurai siinä onnistuu. Anninna kyllä juoksee hyvin, ei saada kiimaa pois pillereilläkään, pitäisi ehken antaa päivittäin! joten juoskoon ja merkkailkoon nyt, pyykkiä siis riittää.

Muutto Tampereelle alkaa todenteolla sitten, kun talo saatu myytyä. Kaikki siis tulevaisuudessa vielä kysymysmerkillä aikatauluiltaan.

Haluaisitteko kuvia? Laitetaanpas jokunen.

 

Tässä kentällä juuri koneesta tultua.

 

Värinäyte, Treella mummolan yläkerrassa leikkihetki seuraavana päivänä

 

Veeti hoitaa pienen iltapesuja

 

 

Ja Anninna hiipi pienen viereen, eli hyvin otettiin vastaan.

 

 

Kesä meni kuumuutta ihmetellessä. Näyttelyissä kyllä käytiin, tuloksena on nyt Gic, Anninna valmistui Pirokissa lauantaina.

Viime lauantaina kävi meillä sulho, Murmeli. Todistettavasti useita astumisia oli, joten toivotaan nyt kovasti pieniä burmilloja taloon tulevaksi. Morsei oli kyllä niin äkänen toimitusten jälkeen, ihme ettei Murre rukka ollut aivan repaleina. Onneksi vain kuitenkin äänellisesti ilmoitettiin mieleipide, ei sentään kynsien. Nyt Murre sitten aiheuttaa kotiväelle harmaita hiuksia ja huonosti nukuttuja öitä, kun huutaa morsmaikun perään. Murresta tuli MIÄS!

Kuva Tallinnassa toukokuussa, valmistui IC:ksi siellä.

 

Lähdimmepäs perjantai-illansuussa neitosten kanssa kohti Jyväskylää. Matkalta otettiin tovereiksi kaksi raggarivauvaa kera emäntänsä. Hotelli Cumulukseen majoituimme ja Anninnahan sitten näytti topakan luonteensa aloittaen murinan ja sähinän pienille. Ne reppanat olivat vain emäntänsä sängyn päällä. Kuvittelimme tilanteen rauhottuvan iltaa myöden ja lähdimme syöntireissulle. Se sitten venähtikin pidemmäksi, matkatoveri Helena kun tilasi savuporokeiton. Eihän siinä mitään, mutta me jo luulimme heidän lähteneen ampumaan sitä poroa kun tilaus viipyi tunnin!

Huoneeseen mennessämme ei tilanne ollut muuttunut vaan murina jatkui. Yöllä sitten n klo 2 totesin että neiti pääsee kylppäriyksiöön. Juu, muutes hyvä idea mut sitten alkoi huuto, kalustaminen, raapiminen. Tunnin kuluttua totesin etten odota puhelua respasta että sulkekaa sen katin suu vaan päästin kissan pois. Oli silpunnut vessapaerirullan kauniiksi pitsiseksi kasaksi lattialle.

Lauantaiaamuna lähtiessämme kohti Killeriä hajosi kuljetuskopan hihnan toisen pään kiinnitys. No se nyt niin haitannut. Päivä meni reippaasti, olin assarina. Anninna antoi arvostella itsensä ihan kivasti ja sai sertinsä, mutta yllätys oli että voitti TP:n. Se oli ihan 250 % toiveiden ylitys. Ainut ikävä juttu oli, että ruoka oli loppunut, joku kämmi oli tullut informaatiossa.  Iltasilla sitten hotellille mennessä autosta koppaa nostaessani jäikin se katosta aukeava luukku käteen, onneksi ei tytöt päässeet karkuun. Oli mukava kantaa koppaa sylissä tai onneksi sisällä pystyi pyöritteleen pyörillä. Siihen sitten kehiteltiin viritelmiä sunnuntaiksi.

Sunnuntaina tuomari aloittikin arvostelun jo aikaisemmin joten tuli hiukan kiiru. Mutta hyvin kaik meni, mukava tuomari taaskin. Kissoja oli kiitettävästi arvosteltavana, joten hyvä kun ehdittiin syödä ennen loppupaneelia. Onneksi ruokaa oli ja hyvääkin vielä. Anninna sai sertinsä ja valmistui championiksi. Minä menin arvostelusetelin kanssa hakemaan leimaa ja ruusuketta, mutta kun ei setelissä ollutkaan mainintaa championista, emme sitä saaneet. Ilmeisesti oli ohjelmassa tullut joku hämminki, kun muiltakin oli jäänyt tuloksista tuo tieto pois. Mutta ei se mitään, perässä ne tulee. Toisaalta kai sillä niin suurta merkitystä olis, mutta kun se on se ihan ensimmäinen niin se tunnearvo on suuri.

Neidin kiima on sitten vihdoin alkanut! Ei tarvitse gynekologia tilata. Väsyneinä ja kiimaisina (siis kissa!) palasimme sunnuntai-iltana kotiin. Sain suosikkiherran Topin omistajilta ihanan lahjan Anninnan valmistumisen kunniaksi.

Maanantai menikin sitten toipuessa, eilinen siivottiin ja saatiin ilmeisesti oikeaan olkapäähän kiertäjäkalvon repeämä. Tämä päivä on kitkuteltu, päivystykseen olisi päässyt myöhään. Pitää nyt yrittää syödä jotain ja ottaa särkylääkkeitä että huomenissa pystyisi pakkaamaan kissat ja kamat autoon ja suuntaamaan nokan kohti Tamperetta

 

 

Anninna 1 vuotiaana Merityttösen kanssa nukkumapuuhiin menossa

Onneksi on joulusta selvitty, suhteellisen rauhaisasti vielä. Kissatkin olivat ihan ihmeen kiltisti. Joulukuusi oli kyllä varmuuden vuoksi kiinnitetty kattokoukkuun, mutta ei olisi tarvinnut. Pelkäsin kyllä miten nuo nuorimmat, Pikkinen ja Anninna, suhtautuvat, kun eivät olleet ennemmin moista juttua nähneet.

Kotona on tänään ulkoiltu, kun pakkaselta kyettiin. Anninna teettelee kiimaa vaan ei saa sitä kunnolla päälle. Hiukka harmi, kun sitten on niin ärripurri näyttelyissä. Laihialta jäi toinen serti saamatta, kun neiti ei suvainnut arvostelua. Tuomari halusi vielä toisenkin kerran kokeilla vaan eihän neidille passannut. Olen jo miettinyt, missä kaikessa olen virheitä tehnytkään tuon ärtyläisen kanssa. Muuten on kotona niin ihana, kaikessa mukana ja kerjää hellyyttä.

Vuodenvaihde menee kotona, järjestellään uusia vanhoja huonekaluja oikeisiin paikkoihin. Saan ihanan 40-luvun kirjotuspöydän kotiin kun sen pinta ehditään nyt laittaa oikean väriseksi. sen paikalla nyt ollut tosi iso vanha kirjotuspöytä lähtee myyntiin. Niin, edellyttäen että jollain konstilla saan sen peräkärryyn. naapuriparat, joudun pyytämään kantoapua heiltä.

tänäänkin sorruin ostamaan alenussuklaita, niin eilenkin Kuopiossa käydessäni. olikin eilen kiva päivä , kun tyttären ja hänen ystävänsä kanssa kuljeskelimme siellä. En ole vuosiin käynyt joulun jälkeisissä alennusmyynneissä missään ja kyllä tämä riittääkin taas muutamaksi vuodeksi. Mutta sain fleecetakkiini kasvattajanimen ja pari puseroa myös. Onnistuivatkin hyvin, oli tosi mukava ja palveleva tyttö, joka ne teki. Pitää jatkossa teettää omista kuvista joku paita.