Lähdimmepäs perjantai-illansuussa neitosten kanssa kohti Jyväskylää. Matkalta otettiin tovereiksi kaksi raggarivauvaa kera emäntänsä. Hotelli Cumulukseen majoituimme ja Anninnahan sitten näytti topakan luonteensa aloittaen murinan ja sähinän pienille. Ne reppanat olivat vain emäntänsä sängyn päällä. Kuvittelimme tilanteen rauhottuvan iltaa myöden ja lähdimme syöntireissulle. Se sitten venähtikin pidemmäksi, matkatoveri Helena kun tilasi savuporokeiton. Eihän siinä mitään, mutta me jo luulimme heidän lähteneen ampumaan sitä poroa kun tilaus viipyi tunnin!

Huoneeseen mennessämme ei tilanne ollut muuttunut vaan murina jatkui. Yöllä sitten n klo 2 totesin että neiti pääsee kylppäriyksiöön. Juu, muutes hyvä idea mut sitten alkoi huuto, kalustaminen, raapiminen. Tunnin kuluttua totesin etten odota puhelua respasta että sulkekaa sen katin suu vaan päästin kissan pois. Oli silpunnut vessapaerirullan kauniiksi pitsiseksi kasaksi lattialle.

Lauantaiaamuna lähtiessämme kohti Killeriä hajosi kuljetuskopan hihnan toisen pään kiinnitys. No se nyt niin haitannut. Päivä meni reippaasti, olin assarina. Anninna antoi arvostella itsensä ihan kivasti ja sai sertinsä, mutta yllätys oli että voitti TP:n. Se oli ihan 250 % toiveiden ylitys. Ainut ikävä juttu oli, että ruoka oli loppunut, joku kämmi oli tullut informaatiossa.  Iltasilla sitten hotellille mennessä autosta koppaa nostaessani jäikin se katosta aukeava luukku käteen, onneksi ei tytöt päässeet karkuun. Oli mukava kantaa koppaa sylissä tai onneksi sisällä pystyi pyöritteleen pyörillä. Siihen sitten kehiteltiin viritelmiä sunnuntaiksi.

Sunnuntaina tuomari aloittikin arvostelun jo aikaisemmin joten tuli hiukan kiiru. Mutta hyvin kaik meni, mukava tuomari taaskin. Kissoja oli kiitettävästi arvosteltavana, joten hyvä kun ehdittiin syödä ennen loppupaneelia. Onneksi ruokaa oli ja hyvääkin vielä. Anninna sai sertinsä ja valmistui championiksi. Minä menin arvostelusetelin kanssa hakemaan leimaa ja ruusuketta, mutta kun ei setelissä ollutkaan mainintaa championista, emme sitä saaneet. Ilmeisesti oli ohjelmassa tullut joku hämminki, kun muiltakin oli jäänyt tuloksista tuo tieto pois. Mutta ei se mitään, perässä ne tulee. Toisaalta kai sillä niin suurta merkitystä olis, mutta kun se on se ihan ensimmäinen niin se tunnearvo on suuri.

Neidin kiima on sitten vihdoin alkanut! Ei tarvitse gynekologia tilata. Väsyneinä ja kiimaisina (siis kissa!) palasimme sunnuntai-iltana kotiin. Sain suosikkiherran Topin omistajilta ihanan lahjan Anninnan valmistumisen kunniaksi.

Maanantai menikin sitten toipuessa, eilinen siivottiin ja saatiin ilmeisesti oikeaan olkapäähän kiertäjäkalvon repeämä. Tämä päivä on kitkuteltu, päivystykseen olisi päässyt myöhään. Pitää nyt yrittää syödä jotain ja ottaa särkylääkkeitä että huomenissa pystyisi pakkaamaan kissat ja kamat autoon ja suuntaamaan nokan kohti Tamperetta

 

 

Anninna 1 vuotiaana Merityttösen kanssa nukkumapuuhiin menossa